Astrologian historiaa

Tähtien liikkeitä on seurattu aikojen alusta asti ja näihin liittyvää ennustamista on toteutettu eri muodoissaan ainakin 3000 vuotta. Astrologia juontaa juurensa Babylonian aikakauteen, jolloin poikkeukselliset tai merkittävät taivaan ilmiöt pyrittiin yhdistämään muun muassa sato-onneen, säähän, ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin, sekä yhteiskunnan merkittäviin tapahtumiin, kuten sotiin ja vallan vaihtumiseen.

Nykyastrologia juontaa juurensa Kreikkaan ja Roomaan

Kreikka omi astrologian itselleen lähellä ajanlaskun alkua ja rakensi sen pohjalta järjestelmän, joka on osin käytössä vielä tänäkin päivänä. Horoskooppeihin suhtauduttiin tuolloin vakavasti ja yksilökohtainen ennustaminen lisäsi suosiotaan. Samoihin aikoihin Egyptissä astrologia alkoi näkyä arjessa yleisinä elämänohjeina ja konkreettisella tasolla esimerkiksi pyramidien ja rakennusten yksityiskohdissa ja sijoittelussa, jotka pyrkivät ottamaan yksittäisten tähtien ja tähtikuvioiden sijainnin huomioon.

Rooma oli ajanlaskun alun jälkeen uskontojen ja kulttien kyllästämä kansakunta, jossa monet eri uskomukset kilpailivat keskenään. Tätä pohjaa vasten astrologiaan suhtauduttiin paljon arkisemmin ja skeptisemmin. Väittelyt eri ennustustapojen paremmuudesta oli yleistä ajanvietettä. Tähdistä ennustaminen oli kuitenkin vahvasti läsnä yläluokan ja aatelisten arjessa ja suosittu ammattiastrologi saattoi tienata ruhtinaallisesti esimerkiksi keisarin henkilökohtaisena neuvonantajana.

Arabit kehittivät astrologiaa eteenpäin 600-luvulta aina 1200-luvulle, matematiikan, filosofian ja tähtitieteen avulla. Heitä kiinnosti erityisesti poliittiset ja taloudelliset vuosisatoja kestävät hitaat syklit, joita halutiin paremmin ennustaa taivaan liikkeiden avulla. Tämän jälkeen keskiajalla astrologia joutui sopeutumaan kirkon vallan ja kristinuskon leviämiseen ja sen avulla pyrittiin vahvistamaan jumalkeskeistä maailmakuvaa, jotta ristiriidoilta voitiin välttyä tulenarassa ilmapiirissä. Akateeminen maailma otti näihin aikoihin astrologian suojiinsa ja osaksi virallista opetusta tähtitieteen rinnalle.

Astrologian kulta-aika, hiipuminen ja uusi tuleminen

Varsinainen astrologian kulta-aika koettiin renessanssin ajalla 1400-luvulta aina 1500-luvun loppuun. Se oli vahvasti läsnä eurooppalaisessa kulttuurissa ja kirjapainon yleistymisen myötä ennustamiseen ja astrologiaan liittyvää kirjallisuutta julkaistiin valtava määrä. Lähes kaikki silmäätekevät ja vallan kahvassa olevat käyttivät astrologin palveluksia hyväkseen. Hoviastrologit olivat usein matemaattisesti lahjakkaita, lääkäreitä tai muuten oppineita.

1600-luvulla alkanut luonnontieteiden ja tieteellisen ajattelun nousu johtivat lopulta astrologian poistumiseen yliopiston opetusohjelmista ja 1700-luvulla siitä tuli lähinnä porvariston ajanviete ja astrologit alkoivat perustaa yrityksiä, jotka palvelivat yksittäisiä ihmisiä. 1800-luvun lopussa astrologia alkoi elpyä okkultismin suosion myötä, mutta varsinainen suuri muutos tapahtui 1950-luvun jälkeen, jolloin siihen on alettu suhtautumaan psykologisesta, spirituaalisesta ja psyykkisestä näkökulmasta, tähtitieteen ja matemaattisen analyysin jäädessä taustalle.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *